Kauas on pitkä matka, mutta jälleen kerran se kannatti

Heinäkuussa matkasimme jälleen Ruotsiin, tällä kertaa ns. huvimatkalle.

Olimme saaneet kutsun jo edellisvuonna tähän tapahtumaan, mutta silloin se ei oikein mahtunut meidän kalenteriin, joten tänä vuonna halusin toteuttaa tämän reissun. Falsterbo Horse Show on iso hevostapahtuma, jossa on vuosittain n. 60.000 kävijää. Me osallistuimme siellä minihevosten kanssa naamiaiskilpailuun, Suomi-Ruotsi maaotteluun, sekä minihevosille tarkoitettuihin esteluokkiin.

Mutta kuten blogin otsikkokin kertoo, niin mikä nopea reissu tämä ei ollut. Tässä on tiivistetysti jonkin sortin matkapäiväkirja.

Päivä 1 / torstai 6.7.

Lähdimme tallilta ajelemaan kohti Turun satamaa klo 16 aikoihin, matka kestää trailerin kanssa n. 2,5h. Olen viime vuosina valinnut Turku-Tukholman reitin ja Tallink Siljan laivat, sillä heillä on ollut yleensä hyvin tilaa hevosautoille ja hintakin on kohtuullinen.
Laiva lähtee Turun satamasta klo 20.15 ja on perillä Tukholmassa paikallista aikaa klo 6.10. Kun kyseessä on ns. yölaiva käyn katsomassa hevosia yleensä vain kaksi kertaa. Kaikki meidän minihevosemme matkustavat tosi hienosti, joten ei ole tarvetta käydä useammin, varsinkaan kun yöllä hevoset lähinnä nukkuvat.

PÄIVÄ 2 / perjantai 7.7.

Aikaisin aamulla lähdimme satamasta ajelemaan kohti Knivstaa, jossa viettäisimme koko perjantaipäivän. Knivstassa sijaitsee tuttujeni paikka Nordiclights Stuteri ja sitä pyörittää Magdalena ja Emma Lindahl. Tämä mukava ruotsalainen äiti-tytär pari harrastaa Amerikan miniatyyihevosia ihan tosissaan ja heillä on omaa kasvatustoimintaakin. Nordiclights Stuteri kotisivut

Ajomatka Knivstaan kestää vajaa tunnin, joten olimme perillä aikaisin aamulla. Päätin laittaa hevoset heti tarhaan, jotta ne pääsevät jaloittelemaan ja tietenkin piehtaroimaan matkapölyt pois.

Päivän ajan hevoset tarhailivat ja illalla kävimme hiukan kävelemässä ennen kuin oli hevosten pesun aika.

PÄIVÄ 3 / lauantai 8.7.

Meillä oli tarkoitus lähteä aikaisin aamulla ajamaan kohti Falsterbota, mutta jotenkin se aamun aikataulu siinä sitten venähti ja pääsimme lähtemään vasta n. klo 9.00. Tämä sitten kostautuikin Tukholman jälkeen, sillä lauantai klo 10.00 moni muukin oli lähdössä viikonlopun viettoon ja olimme pitkään ruuhkassa.

Klo 12 aikaa pysähdyimme syömään lounasta, jolloin hevosetkin saivat lounasheinänsä. Itse en pidä hevosilla heinää koko ajan saatavilla kuljetuksessa, en koe siihen tarvetta, kunhan ruokailuajat muutoin toteutuvat. Tämän lisäksi olen nyt huomannut, että Fille jostain syystä saa lähes aina jalkansa heinäverkkoon kiinni, joten senkään vuoksi heinäpussit ovat niillä edessä vain suunnitellun ajan.

Seuraavan kerran pysähdyimme tankkaamaan n klo 14.00 aikaan. Satuimme vahingossa valitsemaan yhden turistikohteista, sillä moottoritien toisella puolella sijaitsi Brahehus raunio. Se oli niin upea, että päätimme ottaa siellä muutaman kuvan hevosten kanssa. Olisihan se hyvä kävelytaukokin samalla hevosille.

Lopulta olimme perillä Falsterbossa joskus klo 19.30 aikoihin. Illan ohjelmassa olikin karsinoiden laittaminen asumiskuntoon (levittää purut ja laittaa vedet) sekä kantaa kaikki tarvittavat tavarat talliin ja asetella ne nätisti ja järkevästi.

PÄIVÄ 4 / sunnuntai 9.7.

Sunnuntai olikin sitten heti vauhdikas päivä. Iltapäivällä osallistuimme isolla kouluareenalla järjestettyyn ohjelmaan. Meidän ensimmäinen esiintymisemme oli Suomi-Ruotsi parikilpailu esteillä. Suomen ”joukkuetta” edustivat Fille ja Nuutti ja Ruotsin joukkueessa oli kaksi ruotsissa asuvaa Amerikan miniatyyrihevosta. Ideana oli että molemmat parit suorittavat vuorotellen esteradan (agility tyylisesti niin kuin aina minihevosten estekilpailuissa) ja nopeimman suorituksen tehnyt joukkue voittaa. Tässä kilpailuissa me, eli Suomi voitti!

Tämän jälkeen meillä olikin kiire mennä vaihtamaan naamiaisasut, sillä maaottelun ja naamiaiskilpailun välissä oli vain yksi lyhyt ohjelma numero. Fille ja Nuutti esiintyivät Joutsenlammen balleriinoina ja Mayakin pääsi mukaan ja hänen asunsa oli, mikäs muu kuin, pieni punainen lohikäärme. Maya oli aivan mahdottomalla päällä ja Felicia ressukka joka lupautui hänen kanssaan mukaan pukukilpailuun, joutui ihan toden teolla pitelemään sitä. Voin sanoa, että vaikka hän onkin pieni, niin voimaa mayasta löytyy siltikin! Tässä kilpailussa Maya tuli hienosti kolmanneksi ja balleriinat joutuivat tyytymään loppupään sijoituksiin (en enää muista olimmeko viidensiä vai kuudensia vai monensia)

PÄIVÄ 5 / maanantai 10.7.

Maanantaille ei ollut mitään sovittua ohjelmaa, joten päivä kului leppoisasti. Koska kilpailupaikalla harvoin on tarhoja käytössä, kävelytimme hevosia neljä kertaa päivän aikana ja pariin kertaan annoimme niiden syödä alueella olevaa ruohoa, jolloin ulkoilut kestivät kauemmin.

PÄIVÄ 6 / tiistai 11.7.

Tiistaina oli myös vapaa päivä esiintymisistä, mutta päätimme päiväsaikaan käydä pyörähtämässä Krafftin ständillä. Muutoin samoja toimia kuin maanantainakin.

PÄIVÄ 7 / keskiviikko 12.7.

Oli jälleen aika esiintyä yleisölle ja nämä seuraavat päivät esiintymisareenana toimi Falsterbo areena. Minihevosten luokkia oli aina kaksi: esteluokka ja ajoluokka. Meidän hevosemme eivät osallistuneet ajoluokkiin.

Ensimmäisenä päivänä aloitimme esteluokalla. Esteet olivat vielä matalia (maksimissaan polven korkuisia) ja niitä oli kaikkiaan kuusi, osallistujia oli kaikkiaan neljä. Fille hyppäsi radan hienosti sijoittuen toiseksi ja Nuutti oli tyypilliseen tapaan nopea ja voittikin luokan.

PÄIVÄ 8 / torstai 13.7.

Iltapäivällä oli jälleen minihevosten luokkien aika. Tälle päivälle esteitä hiukan korotettiin, mutta rata pysyi kuitenkin samana kuin edellispäivänä. Nyt mukana oli kaikkiaan kuusi Amerikan miniatyyrihevosta. Molemmat, Fille ja Nuutti hyppäsivät hienosti ja puomit pysyivät ylhäällä, mutta mitään hurjaa vauhtia ei nähty tällä kertaa. Nuutti oli lopulta 3. ja Fille 4.

PÄIVÄ 9 / perjantai 14.7.

Viimeisenä päivänä oli taas vähän enemmän ohjelmaa. Aamusella aloitimme jo hiukan pakkaamaan tavaroita, sillä meidän piti poistua talleista melko pian suorituksemme jälkeen. Lisäksi olimme lupautuneet käydä niin sanotussa Kids Cornerissa (lasten nurkkaus), jossa lapset pääsivät silittämään ja ottamaan kuvia minihevosten kanssa. Otimme mukaan vain Fillen ja Nuutin.

Viimeisenä päivänä päätin, että otetaanpas Mayakin mukaan esteluokkaan. Olin hiukan harjoitellut tallialueella, jotta näin että se pystyisi tuohon korkeuteen, jonka rata vaatisi. Nooh, Mayan suoritus oli lopulta enemmänkin viihdyttävää katseltavaa, sillä Mayalla oli jälleen kerran omat mielipiteensä. Ensin hän ei muka yhtään ymmärtänyt että hänen oli tarkoitus hyppää niitä esteitä ja sitten kun se lopulta ylitti esteen ja piti juosta seuraavalle, niin reippaana ahneena tyttönä Maya yritti syödä areenan ruohoa siinä samalla… Tuloksella ei ollut merkitystä, sillä yleisöllä oli hauskaa, minulla oli hauskaa ja pääsipähän Mayakin vielä kerran opettelemaan esiintymistä.

Fille alkoi olla vikana päivänä jo hiukan väsynyt ja edellisestään nostetut esteet tulivat sille jokseenkin yllätyksenä. Saimme radalta yhden puomin ja yhden kiellon, sijoitus taisi olla 6. kun kaikkiaan mukana oli seitsemän Amerikan miniatyyrihevosta. Sen sijaan Nuutti oli jälleen supernopea ja saimme juhlia hienoa finaalin voittoa! Pitää antaa erityiskehuja aviomiehelleni, joka osallistui innokkaasti Nuutin kanssa kaikkiin Falsterbon esteluokkiin, ilman mitään aikaisempaa kokemusta moisesta. Lahjattomat treenaa, ovat jotkut joskus sanoneet 😉

Voitonjuhlat jäivät kuitenkin lähinnä ihmisten ja hevosten ruokailun mittaisiksi, sillä meidän oli lähdettävä ajamaan takaisin Knivstaan. Edessä olisi taas rapeat 8 tuntia ajoa, 700 kilometriä läpi ruotsin.

PÄIVÄ 10 / lauantai 15.7.

Saavuimme puolen yön aikoihin Knivstaan ja hevoset pääsivät loppuyöksi lepäämään karsinoihin. Koska hevoset olivat juoneet melko vähän ajomatkan aikana, annoin niille vielä turvotettua lucernea yöpalaksi.

Aamulla hevoset pääsivät ihanalle isolle laitumelle ja iltapäivällä oli pienen kävelylenkin vuoro.

PÄIVÄ 11 / sunnuntai 16.7.

Hevoset sai aamulla neljältä pienet tupot heinää, ennen kuin taas lastasimme ne traileriin ja lähdimme ajelemaan kohti Tukholman satamaa. Nykyisin Tallink Silja ei valitettavasti kulje Tukholmasta Turkuun kuin aamuisin, joten sunnuntai päivä kului laivassa. Näillä päivälaivoilla käyn katsomassa / ruokkimassa hevosia yleensä noin neljä kertaa.

Autokannellehan ei pääse ilman vartijaa, mutta laivan henkilökunta on aina ystävällisesti sanonut, että he kyllä tulevat päästämään niin monta kertaa kuin on tarvis. Vinkkinä laivalla hevosen kanssa matkustaville, että silloin kun laiva pysähtyy Ahvenanmaalla, pääsee autokannelle ilman vartijoitakin. Autokannen ovet avautuvat n. 30 min ennen satamaan saapumista.

Kellon ollessa n. 22.00 olimme jälleen takaisin omalla tallilla.